Puhallus pieneen hiillokseen

Kotkan Aittistuvalla on jo seitsemän vuoden ajanvietetty miesten avoimia iltoja kerran viikossa.Miehisen vertaistuen resepti on yksinkertainen.

Koivuhalko syttyy saunan pesässä. Pieni liekki pilkottaa puun kyljessä, tuohi käpertyy tulen alla ja valkea hulmahtaa. Saunan avoimesta ovesta leviää pukuhuoneen puolella istuskelevien miesten haisteltavaksi makea palavan puun tuoksu. Ulko-ovi käy. Sisään tulee vielä yksi mies ja heti perässä toinen. Tervehditään ja istutaan. Vaihdetaan porukan kesken ensikuulumiset. 
    Kotkan Aittistuvan avoin miestenilta on alkamassa.
    Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksen tuvalla on istuttu iltaa pelkästään miesten kesken jo peräti seitsemän vuoden ajan. Illan säännöt ovat lyhyet ja selvät: naisia ei sisään päästetä eikä päihtyneenä saa taloon tulla.
   – Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta puhuminen ja kuunteleminen helpottavat vaikeissakin henkilökohtaisissa ongelmissa. Tietenkään ratkaisuja ei saada ”sormia napsauttamalla” aikaan. Miesten kesken asioiden puntarointi on sellaista pieneen hiillokseen puhaltamista, toteaa sosiaalityöntekijä Jaakko Raittila, yksi miesten illan vapaaehtoisista vetäjistä.

 Avun saajasta avun antajaksi

Aittistuvan miesteniltoja vetää vuorotellen viisi vapaaehtoista. Raittilan ohella vetovastuuta jakavat Lars Forsman, Esko Sorri, Timo Tarvonen ja Henri Nurmikumpu. Miehet ovat vuorossa pareittain.
       Metallialan moniosaaja Henri Nurmikumpu tuli Aittistuvalle alun perin keskustelemaan omista ongelmistaan. Ennen pitkää hän sitten huomasi, että talon avaimet ovatkin omassa taskussa.
      – Vertaistuen merkityksen tietää, kun siitä on saanut itse apua hankalina hetkinä. Omien kokemusten kautta pystyy sitten olemaan avuksi muille.
      Avioeroprosessinsa aikana Nurmikummulta jäi muutamaan kuukauden ajan viikoittain istuttavat miesten illat väliin. Sitten tuli sellainen tunne, että on pakko päästä kuuntelemaan ja olemaan mukana.
      Naisvaltaisella alalla, sairaanhoitajana työskentelevä Lars Forsman muistuttaa, että naisilla on luontaisesti läheisiä naisystäviä, joiden kanssa voi jakaa vaikeatkin asiat. ”Lösseissä” liikkuville miehille omista asioista avautuminen on huomattavasti hankalampaa.
    – Missään nimessä tämä ei kuitenkaan ole mikään naisten haukkumakerho, Forsman korostaa.

Mietiskelyä miehestä

Vaikka Forsman on yksi miesteniltojen vapaaehtoisista ”vetäjistä,” hän katsoo saavansa yhteisistä tapaamisista irti sen, minkä ryhmään tulevatkin miehet.
     Mieskysymys on kiinnostanut ja vapaaehtoistyön välityksellä aiheeseen on päässyt perehtymään syvällisemmin. Tottakai miestenillat ovat myös henkireikiä päivittäiseen arkielämään. Keskusteluista syntyy miesten kesken henkistä yhteisöllisyyttä.
     Miesteniltoihin osallistuvien taustoilta löytyy erilaisia ongelmia, joista yleisimpiä ovat parisuhteeseen liittyvät kriisit ja varsinaiset eroprosessit. Toisinaan vyyhtiä kasvattavat vielä alkoholi ja väkivaltaisuus.
     Iltojen isännät välttävät tietoisesti tuputtamasta ja tyrkyttämästä omia neuvojaan. Ryhmä ohjaa itse itseään, minkä Jaakko Raittila nimeää miesteniltojen selkeäksi voimavaraksi.
      – Kukin saa käydä silloin kuin haluaa ja puhua silloin, kun siltä tuntuu. Pakkoa ei täällä tunneta.
      Ryhmään tulevat ovat kokeneetomassa elämässään suuria mullistuksia eikä purkamiseen ole kenties löytynyt väylää.
     – Kun ihmiselle antaa tilaa kertoa kokemuksistaan, hän useimmiten sen myös tekee. Kenties puhumaan vapauttava ilmapiiri syntyy siitä, että muilla illanistujilla on omasta elämästään vastaavanlaisia kokemuksia. Ne antavat valmiudet ymmärtää toista henkisellä tasolla.

Tutut naamat lauteilla

Vaikka Aittistuvan miesteniltojen vetäjät korostavat koko toiminnan vapaamuotoisuutta, ilman vapaaehtoisvoimia miesteniltoja tuskin istuskeltaisiin.
      – On kai meilläkin joku merkitys, Jaakko Raittila hymähtää.
 Ainakin siinä, että tutuista naamoista tulee tunne siitä, toiminnalla on myös jatkuvuutta.
     Idea kotkalaisiin miesteniltoihin syntyi helsinkiläisten vinkistä. Aiemmin Kotkassa oli käynnistetty Ensi- ja turvakotiyhdistyksen miesten palvelupuhelin, mutta se ei, lähinnä lyhyen päivystysajan vuoksi, vastannut tarpeeseen, jonka kuitenkin tiedettiin olevan olemassa.
     – Yhteiset saunaillat ovat ajaneet upeasti asiansa. Väkimäärä vaihtelee viikoittain muutamasta vajaaseen kymmeneen. 4–5 miestä on keskivertomäärä, Henri Nurmikumpu toteaa.
     Miestenilta alkaa saunomalla, löylyjen jälkeen on saunakahvit. Isännät kiittelevät myös Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistystä taustatuesta.
    – Meidät on huomattu ja toimintaamme arvostetaan. Kenties suurin kiitos on kuitenkin se, että näkee ja tuntee olleensa jo pelkällä omalla läsnäolollaan jollekin toiselle avuksi.

Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksessä on mukana verrattain paljon vapaaehtoisia, jotka vastaavat erilaisista toiminnoista.
      Toiminnanjohtaja Jaana Vaittisen mukaan yksi syy suosioon lienee se, että niin sanottu kynnys yhdistyksen toimintaan on pidetty tietoisesti matalana.
    – Me otamme tulijan hyväksyvästi vastaan riippumatta siitä, kuinka paljon vapaaehtoistyöstä kukin on valmis tekemään.
  Vaittinen korostaa, että vapaaehtoistenapu myös mielletään tärkeäksi.
    – Tietoisuus siitä, että ilman vapaaehtoisten osuutta yhdistyksen toiminta ei toteutuisi näin monipuolisena, lisää osaltaan motivaatiota.