Kaverit jo 11 vuotta

Kaikilla lapsilla ei ole isää, enoa tai pappaa. Lähes 130 lasta on saanut Pienperheyhdistyksen kautta kaverikseen luotettavan aikuisen miehen, mieskaverin.

     – Syödään ja käydään leffassa. Mennään katsomaan uusi James Bond -elokuva, kertovat Jarmo Eklund ja Joni Stobbs illan suunnitelmasta. Jarmo on hakenut Jonin koulusta ja nyt he selailevat ruokalistaa.
    Myöhemmin käy ilmi, että elokuva oli Jonin mielestä ”ihan ok”. Jarmolle raina tuotti pienen pettymyksen, vaikka Bond hänen mukaansa onkin aina Bond. Tehosteita oli niin paljon, ettei toimintaelokuviin tottunutkaan koko ajan tiennyt, mihin suuntaan sankari autollaan ajaa.
      Jarmo Eklund on Joni Stobbsin kaveri, on ollut jo yli yksitoista vuotta. Kaveruus alkoi, kun Jonin yksinhuoltajaäiti Heidi Lindstedt-Stobbs kuuli Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminnasta, tapasi ensin itse Jarmon ja piti ajatusta hyvänä.
    – Minä olin silloin just täyttämässä viisi. Muistaakseni ensimmäisellä tapaamisella esittelin Jarmolle lelujani, kertoo nyt 16-vuotias Joni.

Futista

Yleensä Jarmo ja Joni ulkoilevat yhdessä. He pelailevat jalkapalloa, lenkkeilevät tai käyvät vaikka uimassa.
    – Ajan Klaukkalasta Haukilahteen ja haen Jonin, sitten me menemme johonkin pelailemaan ja ehkä juomaan limsat. Samalla pystyy mukavasti juttelemaan, sanoo Jarmo Eklund.
     Mieskaveritoiminnan idea on, että yksinhuoltajaäidin lapsi tai lapset tapaavat aikuisen kaverinsa suurin piirtein viikoittain ja tekevät yhdessä jotain, mikä kiinnostaa kaikkia. Pienperheyhdistys järjestää toiminnassa mukana olevat pienille ja isoille kavereille myös yhteisiä retkiä.
    – Yritän panostaa näihin meidän tekemisiin. Liikunnassa joutuu pistämään itsensä likoon ja silloin molemmilla on mukavampaa, kertoo Jarmo Eklund. Viime kesänä kaverukset kokeilivat golfia.
    – Kävimme kyllä vasta harjoitusalueella lyömässä. Ensi kesänä on tarkoitus lähteä kiertämään rata.

Järkevää tekemistä

Jarmon elämä on muuttunut täysin niistä päivistä, jolloin hänestä ja Jonista tuli kaverit. Hän oli silloin 37-vuotias ja vaimoineen lapseton. Hän luki mieskaveritoiminnasta Länsiväylä- lehdestä ja kiinnostui.
     – Täysin itsekkäistä syistä, kuvaa Jarmo. Mietin, mitä järkevää voisin tehdä töissä käymisen ja omien arkisten asioiden lisäksi. Halusin päästä katsomaan pienen pojan elämää.
     Lehtijutun näkemisen jälkeen Eklund muutti vielä puoleksitoista vuodeksi ulkomaille töihin. Sieltä palattua asia kypsyi mielessä.
     Jonin isä asuu Englannissa ja tapaa poikaansa vuoden tai parin välein. Isä ja poika myös soittelevat ja lähettävät sähköpostia. Isän sijaista Jarmosta ei tullut.
     – Koko ajan olen ajatellut, että olen aikuinen kaveri. Jonin äidin kanssa olemme keskustelleet kasvatusperiaatteista, mutta en saarnaa. Tupakasta, alkoholista ja huumeistakin olemme puhuneet, mutta ainakin nyt vaikuttaa siltä, että ne eivät lukion ensimmäisellä luokalla olevalle Jonille ole mikään ongelma.
    – Olen toki sanonut mielipiteeni, mutta enimmäkseen näytän vain oman esimerkkini ja olen paikalla omine hyvine ja huonoine puolineni.
      Jarmo Eklund saakin mielestään Jonin kanssa olemisesta oikeastaan vain parhaat palat.

Synttäreillä kaikki yhdessä

Maahantuontiyrityksessä työskentelevä Jarmo Eklund on nykyään toisissa naimisissa ja viisivuotiaitten kaksostyttöjen isä. Hän pyrkii olemaan kotoa poissa korkeintaan kaksi iltaa viikossa. Jonin kanssa hän viettää niistä usein toisen. Se on hänen omaa aikaansa, vapaataan.
    – Olemme käyneet myös Pienperheyhdistyksen retkillä, viimeksi Viaborg-laivalla ja Heurekassa, mutta ne ehkä sopivat paremmin hiukan nuoremmille lapsille. Minusta on tärkeää, että olemme kaksistaankin. Olen päässyt seuraamaan Jonin kasvua 5-vuotiaasta, mikä on tosi hienoa.
    Omat tyttäret tuntevat Jonin, mutta heitä ei oteta mukaan kaverusten iltoihin.
     – Jos lapset olisivat mukana, hehän veisivät kaiken huomion, eikä se olisi reilua Jonille, perustelee Jarmo.
   Eklundin perhe on lähdössä reissuun pariksi viikoksi. Joni tietää, että he Jarmon kanssa tapaavat, kun perhe palaa. Nykyinen vaimo tiesi jo alusta lähtien, että Joni kuuluu Jarmon elämään.
    – Eihän tätä voisi tehdäkään, jos tunnelma olisi jäätävä, kun tekee lähtöä kotoa.
   Heidi Lindstedt-Stobbsin palaute kaveruudesta on hyvin myönteistä. Perheet tapaavat silloin tällöin toisiaan, synttäreille tulee kutsu koko porukalle. Muuten kyse on miesten jutuista, uusista näkökulmista nuorelle.
    – Tämä on sellaista napanuoran venyttämistä, hymyilee Jarmo Eklund.