Raskaus ja väkivalta

Vauva tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa päivällä ja yöllä. Hänelle on tärkeää, että äiti tai isä pystyy havaitsemaan hänen viestinsä ja vastaa niihin oikein. Vauva tarvitsee perushoidon ja huolenpidon lisäksi lohdutusta silloin, kun itkettää, ja kokemuksia ilon jakamisesta. Osa vauvoista kuitenkin elää olosuhteissa, jotka vahingoittavat heidän kasvuaan ja kehitystään. Siksi vauvaperheitä työssään kohtaavien on tärkeää tunnistaa kaltoinkohtelun riskitekijät ja vauvojen oireet.

Riskitekijöiden kasaantuminen

Vauvaa kohdellaan huonosti todennäköisemmin silloin, kun vanhempia kuormittavat monenlaiset huolet ja vaikeudet. Sellaisia ovat esimerkiksi vanhempien taloudelliset huolet, parisuhdeongelmat, päihde- ja mielenterveysongelmat tai vanhemman itse kokema väkivalta ja kaltoinkohtelu omassa lapsuudessa tai parisuhteessa. Ei-toivottu raskaus ja synnytykseen liittyvät pelot tai vauvan itkuisuus, sairaus tai vamma voivat myös saada vanhemman purkamaan pahaa oloaan vauvaan.

Vanhemmat eivät yleensä kohtele lapsiaan kaltoin pahuuttaan. Useimmiten on kyse tietämättömyydestä, osaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä sekä lapsina opituista malleista, joita vanhemmat siirtävät omien lastensa kasvatukseen. Vauvojen elämä voi olla kovaa myös ulkoisesti hyvin toimeentulevissa perheissä.

Laiminlyönti on yleisin ja vaikeimmin tunnistettava

Yleisin kaltoinkohtelun muoto on laiminlyönti. Se on myös vaikeimmin tunnistettava. Laiminlyödyn vauvan perustarpeista, kuten puhtaudesta, ravinnosta, terveydestä, turvallisuudesta ja rakastetuksi tulemisen tarpeesta, ei huolehdita. Laiminlyönti voi tulla esiin pitkän ajan kuluessa, hiipien. Pahimmillaan kukaan ei ole puuttunut tilanteeseen, vaikka huoli vauvasta on ollut jo pitkään.

Kaltoinkohtelua ovat myös fyysinen ja psyykkinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö ja kemiallinen pahoinpitely, jossa vauvalle annetaan päihdyttäviä tai huumaavia aineita, jotka eivät hänelle kuulu.

Huono kohtelu näkyy vauvasta

Useimmiten kaltoinkohtelu tapahtuu arkisissa vauvan hoito- ja hoivatilanteissa, kuten syöttämisessä, pukemisessa ja nukuttamisessa. Vanhempi voi esimerkiksi pakottaa vauvan syömään ja nielemään kaiken ruoan, vaikka vauva on ilmaissut olevansa jo kylläinen, tai vanhempi voi ravistella itkevää vauvaa saadakseen hänet hiljenemään.

Vauvat ilmaisevat hätäänsä kokonaisvaltaisesti. Huonosti voiva vauva vetäytyy kontaktista, ei katso silmiin, ei leiki eikä hymyile. Vauva voi olla tavallista itkuisempi, totinen ja jäykkä. Vauva voi olla myös veltto ja passiivinen. Häneltä puuttuu ympäristöön suuntautunut innostuneisuus ja uteliaisuus, minkä vuoksi hänet voidaankin tulkita väärin ”helpoksi vauvaksi”.

Yksittäinen oire ei ole merkki kaltoinkohtelusta

Jos vauva näyttää huonovointiselta eikä ole ikätasonsa mukaan kasvanut ja kehittynyt, on syytä huolestua ja arvioida vauvan tilannetta tarkemmin. Vauvan ja vanhemman suhteen havainnointi kertoo paljon vauvan kokemuksista.

Kaltoinkohteleva vanhempi puhuu vauvalle vain vähän tai ei lainkaan ja on vain vähän kontaktissa vauvaan. Vanhempi ei osoita kiinnostusta vauvan kasvuun ja kehitykseen eikä esimerkiksi reagoi vauvan itkuun lohduttamalla tai tekee sen pitkällä viiveellä. Vanhemman kujertelu vauvalle tai hellyyden osoitukset voivat vaikuttaa epäaidoilta.

Kaltoinkohteleva vanhempi asettaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle. Hän syö ensin itse, vaikka vauva itkee nälkää, ei vaihda vaippaa, vaikka se on märkä, tai ei herää aamulla, vaikka vauva jo valvoo ja tarvitsee hoitoa tai seuraa. Vauva voi tuntua vanhemman mielestä vaativalta ja vaikeahoitoiselta. Vanhempi voi kokea, että vauva ärsyttää häntä tahallaan.

Väkivalta vaikuttaa pitkälle lapsen tulevaisuuteen

Vauvan perustarpeiden jatkuva ja vakava huomioimatta jättäminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Väkivalta myös traumatisoi. Pitkäaikaisia seurauksia ovat mielenterveys- ja päihdeongelmat, ongelmat ihmissuhteissa sekä väkivaltaisen kasvatustavan siirtyminen seuraavaan sukupolveen.

Vauva ja vanhempi tarvitsevat apua

Vauvan kaltoinkohtelun näkeminen on raskasta. Se herättää kauhua ja ahdistusta ja voi sen vuoksi tulla torjutuksi tai jäädä tunnistamatta. Myös vanhempien oma tarvitsevuus voi jättää vauvan hädän varjoonsa. Vauvat ovat kuitenkin täysin riippuvaisia aikuisen hoivasta ja siksi vauvoja kohtaavien ammattilaisten on tärkeä tunnistaa vauvan kärsimys ja toimia.

Perheen ongelmat eivät korjaannu itsestään ja pitkään jatkuessa vain vaikeutuvat. Apua on oltava saatavilla jo silloin, kun mitään kauheaa ei ole vielä tapahtunut. Parhaimmillaan työskentely aloitetaan perheen kanssa jo silloin, kun vauvaa vasta odotetaan ja jatketaan perheen tarpeen mukaisesti lapsen ensimmäisten ikävuosien ajan.