Naisen väkivalta ensi- ja turvakotityön arjessa

Naisen väkivalta ensi- ja turvakotityön arjessa - kysely työntekijöille

Vaiettu naiseus -projektin alussa mukana olleiden kolmen yhdistyksen kaikilta työntekijöiltä kysyttiin, miten naisten väkivaltaisuus näkyy tai ei näy ensi- ja turvakotiyhdistyksen arkityössä:

– Kuinka suuri osa naisasiakkaistanne on henkisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaisia?
– Kehen naisten väkivalta kohdistuu ja miten?
– Mikä on tyypillinen työssä näkyvä naisten väkivallan ilmentymä?
– Ovatko työntekijänne itse joutuneet työssään naisten henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi?
– Mitä ajatuksia ja tunteita naisten väkivaltaisuus herättää?
– Miten naiset itse näkevät / myöntävät väkivaltaisuutensa?

Vastaukset hyvin yhdenmukaisia – eroja yhdessä kohdassa

Kyselyyn vastasi 37 työntekijää ja heidän esimiehensä. Vastaukset olivat hyvin samansisältöisiä, kun niissä pyydettiin kuvailemaan naisten väkivallan kohdetta ja ilmenemistapaa. Yhdistyksissä tehtävä työ on kuitenkin monimuotoista: turvakotityötä, turvakodin jälkihuoltoa, perhetyötä, tuettua asumista, tapaamispaikkatoimintaa ja Jussi-työtä. Näyttää siltä, että asiakkaina olevien perheiden ongelmat ovat hyvin samanlaisia riippumatta paikkakunnasta ja työmuodosta.

Ainoa kohta, jossa vastaukset merkittävästi erosivat toisistaan, oli arvio väkivaltaisesti käyttäytyvien asiakkaiden osuudesta kaikista naisasiakkaista. Työntekijöiden arviot vaihtelivat 10:n ja 100 % välillä. Vaihtelua selittää osin se, että esimerkiksi perhetyössä työntekijällä on asiakkaita vain neljä tai viisi yhtä aikaa ja omasta asiakaskunnasta on siksi vaikeaa tehdä yleistyksiä. Turvakotityössä taas asiakkaita on paljon, mutta heistä suuri osa on turvakodissa vain lyhyen aikaa, jolloin naisten elämän kokonaistilanteesta on mahdotonta saada käsitystä. Paljon vastauksia (7/37) keräsikin kohta ”en osaa sanoa”. Määrien arvioinnin vaihtelevuuden vuoksi onkin kehittämistyössä tärkeää tarkastella myös sitä, miten yksittäiset työntekijät ja eri työyhteisöt määrittelevät naisten väkivallan. Mitä se on sinulle – ja mitä minulle?

Yhteenveto vastauksista

Lapset, miehet, läheiset
Yhtä vastausta lukuun ottamatta kaikki eli 36/37 vastasivat, että naisten väkivalta ilmenee suhteessa lapsiin. Se on tyypillisin ensi- ja turvakotityössä näkyvä naisten väkivallan muoto. Sen ilmenemismuotoja ovat uhkailu, kiinni käyminen, läimäyttely, solvaaminen ja mitätöinti. Lasta käytetään myös suhteessa mieheen manipuloinnin välineenä. Vastaajista 84 % ilmoitti naisten väkivallan kohdistuvan myös mieheen. Silloin väkivallan ilmenemismuotoja ovat henkinen väkivalta, syyttely, manipulointi, fyysinen väkivalta ja lapsen käyttäminen aseena taistelussa.

Vastaajista 60 % ilmoitti naisten väkivallan kohdistuvan myös muihin kuin nykyiseen perheeseen: omiin vanhempiin, sisaruksiin ja viranomaisiin.

Naisten itsetuhoisuus
Vastaajista 78 % kertoi, että asiakkaana olevat naiset ovat myös itsetuhoisia. Pääsääntöisesti se ilmenee viiltelynä, päihteiden käyttönä ja välinpitämättömyytenä itseä kohtaan. Myös tuhoisassa suhteessa pysyminen mainittiin monessa vastauksessa. Tämä on eräs niistä kysymyksistä, joiden pohtiminen naisia syyttämättä ja syyllistämättä on ensiarvoisen tärkeää. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta keskusteltaessa sivuun on jäänyt kaikkein ongelmallisin asiakasryhmä: naiset, jotka eivät tuesta huolimatta kykene irtaantumaan tuhoisasta suhteesta tai siirtyvät väkivaltaisesta suhteesta toiseen.

Naisten väkivallan kohdistuminen ensi- ja turvakotien työntekijöihin
Kysymystä on käsitelty vähän Ensi- ja turvakotien liiton piirissä. Ehkä siitä on jopa vaiettu? Kolmasosa vastaajista kuitenkin ilmoitti joutuneensa asiakkaana olleen naisen väkivallan kohteeksi. Tavallisimmin väkivalta on ollut uhkailua ja nimittelyä, mutta asiakkaat ovat myös käyneet fyysisesti kiinni. Yksi työntekijä on saanut tappouhkauksen naisasiakkaalta.

Mitä ajatuksia ja/tai tunteita naisten väkivaltaisuus herättää?
Vastauksissa tuli esiin monenlaisia reaktioita. Eniten niissä ilmaistiin voimattomuutta, toisaalta myös pohdittiin naisen käytöksen syytä ja tulkintaa. Lapsi ja lapsen asema näissä tilanteissa oli vahvasti mielessä. Miten auttaa sekä lasta että naista?

Miten naiset näkevät oman väkivaltaisuutensa?
Vastaajista 40 % näki, että oman väkivaltaisuuden myöntäminen on naisille miehiä vaikeampaa. Lähes yhtä moni (45 %) oli sitä mieltä, että sukupuolten välillä ei ole tässä suhteessa eroa. Vain yksi vastaaja katsoi, että nainen myöntää väkivaltaisuutensa helpommin kuin mies. Viisi vastaajaa ei osannut tai halunnut ottaa asiaan kantaa.

Projektipäällikkö
Hannele Törrönen
Vaiettu naiseus –projekti
Sähköposti: hannele.torronen(ät)etu.inet.fi