Tietoa
Mikä on kansainvälinen lapsikaappaus?
Suomessa kansainvälisellä lapsikaappauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa alle 16-vuotias ja Suomessa pysyvästi asuva lapsi (kansalaisuudella ei merkitystä) on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen.
Suomi on sitoutunut kahteen kansainväliseen yleissopimukseen, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja ratkaista kansainvälisiä lapsikaappauksia. Nämä sopimukset ovat Haagin lapsikaappaussopimus (SopS 57/1994) sekä Lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja lasten palauttamisesta tehty eurooppalainen yleissopimus eli Euroopan Neuvoston eli Luxemburgin sopimus (SopS 56/1994). Käytännössä lapsen palauttamista koskevissa asioissa sovelletaan kuitenkin yksinomaan Haagin lapsikaappaussopimusta.
Lapsikaappausta koskevat kotimaiset säännökset ovat lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983, muutettu 186/1994: 4. luku, 32 §). Haagin lapsikaappaussopimus, Luxemburgin sopimus, sekä Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ovat kaikki luettavissa kokonaisuudessaan valtion säädöstietopankissa Finlexissä.
Lapsikaappaus rikoksena ja ihmisoikeusloukkauksena
Suomessa lapsikaappaus määritellään rikokseksi. Lapsen kaapannut saattaa syyllistyä rikoslain 25 luvun 5 § mukaisesti lapsen omavaltaiseen huostaanottoon tai 5a § mukaisesti lapsikaappaukseen.
Lapsikaappaus on kyseessä, jos lapsen omavaltaisessa huostaanotossa
- lapsen huoltoa koskevia oikeuksia loukaten lapsi viedään pois asuinvaltiostaan tai jätetään palauttamatta sinne ja
- lapsen huoltoa koskevia oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty tai olisi käytetty ilman poisviemistä tai palauttamatta jättämistä.
Tämän säännöksen tarkoituksena on säätää rangaistuksesta, kun kaappaaja loukkaa lapsen vapautta ja eristää hänet huoltajastaan, sosiaalisesta ympäristöstään ja muun muassa ystävistään.
Lapsikaappaus on aina myös ihmisoikeusloukkaus. Lapsen erossa pitäminen toisesta vanhemmastaan, lapsen väärinkäyttö, julmuudelle tai laiminlyönnille altistaminen ovat kaikki ihmisoikeusrikkomuksia. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista katsoo lapsen edun pitävän sisällään oikeuden saada tuntea vanhempansa (artikla 7), olla heidän hoidettavaan tai elää yhdessä heidän kanssaan (artikla 9). Samainen sopimus myös velvoittaa valtioita takaaman niille lapsille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan, paluun kotimaahansa sekä yhteydenpidon oman perheen kanssa (artikla 10). 11. artiklan myötä sopimusvaltiot ovat lisäksi sitoutuneet ryhtymään toimiin lasten laittomien maasta kuljetusten ja palauttamatta jättämisten ehkäisemiseksi.
YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista oli heinäkuussa 2011 ratifioinut kaikki valtiot Somaliaa ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.
Tietoa lapsikaappauksesta Oikeusministeriön sivuilta:
