Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta
Ensi- ja turvakotien liiton Miesten kriisikeskuksen toiminta-aikana vuosina 2003 – 2006 asiakkaina on ollut noin 40 miestä, jotka ovat ilmoittaneet pääsyykseen hakea apua naisen miestä kohtaan käyttämän väkivallan. Lisäksi kriisikeskuksen asiakkaista monet ovat kertoneet naisen tekemästä väkivallasta, vaikka se ei olekaan ollut tärkein syy hakea apua.
Tämä teksti perustuu Miesten kriisikeskuksesta ja muusta Ensi- ja turvakotien liiton miestyöstä saatuihin kokemuksiin naisten miehille tekemästä väkivallasta.
Miehet kestävät väkivaltaa pitkään
Miehet kestävät naisten väkivaltaa pitkään ja haluavat ymmärtää naisia. Miehet ovat väkivallan uhreina vuosia, sillä he eivät halua erota. Miehet uskovat, että valo alkaa pimeän tunnelin päästä vielä pilkottaa. Miehet valavat itseensä uskoa pienten merkkien perusteella: ”No nyt taas menee hyvin”, ”kyllä se näköjään tästä.”
Naisten tekemää väkivaltaa perustellaan monin eri syin: naisella on rankkaa, hän on terapiassa tai masentunut, naisella on ollut vaikea lapsuus tai hänellä on kuukautiset. Miehet hakevat oikeutusta naisten tekemälle väkivallalle. Miehet mukautuvat oman kumppaninsa väkivaltaan niin, että omassa terapiassaankin he hakevat keinoja selvitä paremmin tilanteessa, jossa nainen väkivallallaan hallitsee parisuhdetta. Eräässä esimerkissä nainen oli puukottanut miestä ja käskenyt häipyä. Mies oli mennyt kodin ulkopuolelle odottamaan, että nainen rauhoittuisi. Pitkän ajan kuluttua mies koputteli varovasti oveen ja kysyi: ”Josko sitä saisi tulla takaisin?” Nainen päästi miehen sisään ja pesi hänet puhtaaksi puukotuksen jäljistä.
Miehet eivät koe naisen fyysistä väkivaltaa kovin uhkaavana. He selviävät tilanteista usein pitämällä naista kiinni ranteista tai painamalla naisen lattiaan, ettei tämä pääse lyömään. Eräs yksittäinen esimerkki kertoi miehestä, joka koki olevansa turvassa valveilla ollessaan, mutta pelkäsi väkivallan uhriksi joutumista nukkuessaan. Tämä johti pariskunnan kodissa nukkumisjärjestelyihin, muun muassa eri huoneisiin ja lukituksiin, joiden tarkoitus oli taata miehelle mahdollisuus turvalliseen uneen.
Rikosilmoituksen kynnys korkea
Miehet eivät halua tehdä rikosilmoitusta naisen tekemästä väkivallasta. Parisuhdekriiseissä he eivät halua hankaloittaa naisen oikeudellista asemaa. He eivät myöskään halua kertoa naisen väkivallasta sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa. He eivät halua vaikeuttaa huoltajuuteen liittyviä järjestelyjä kertomalla edes lasten äidin väkivaltaisuudesta, eivätkä hankaloittaa naisen asemaa äitinä puhumalla tämän väkivallasta.
Osa miehistä ei kuitenkaan kestä naisen väkivaltaa loputtomiin. Jotkut lyövät lopulta takaisin. Osa on kokenut antaneensa takaisin ”samalla mitalla”. Jotkut ovat kertoneet arviointikykynsä pettäneen ja lyöneensä takaisin liian lujaa. Yleinen ilmiö tuntuu olevan, että naiset tekevät tällaisen koston jälkeen välittömästi rikosilmoituksen miehen väkivallasta. Väkivalta nouseekin helposti parisuhdekysymykseksi. Naisen mielestä nyt on aika ruveta käsittelemään miehen väkivaltaisuutta. On myös syytä pohtia, voidaanko yhdessä jatkaa. Väkivalta tulee ikään kuin käsiteltäväksi ja näkyväksi miehen lyönnin jälkeen.
Miehet itse vähättelevät naisten fyysistä väkivaltaa: ”Sehän vaan läpsi”, ”ei se nyt oikein sattunut”. Miehet naureskelevat naisen fyysiselle väkivallalle. Häpeä siitä, että ”on ottanut turpaan naiselta”, on kohtuuton siedettäväksi, joten naureskelu ja vähättely toimivat suojamekanismeina miehen hakiessa oikeutusta naisen käytökselle. Miesten oma vähättely tukee osaltaan laajempaa kulttuurista ilmiötä, jossa poliisit ja muut viranomaiset yhtyvät vähättelyyn. Miehen tehdessä rikosilmoitusta naisen väkivaltaisuudesta, poliisi saattaa suhtautua koko asiaan huvittuneesti naureskellen.
Näyttää siltä, että niin koko sosiaalityön järjestelmämme kuin viranomaisten toiminta keskittyy pitämään yllä tilannetta, jossa naista ei haluta nähdä väkivaltaisena. Muutos vaatisikin järjestelmältä melkoista uudelleen orientoitumista. Esimerkeissä nähtiin monien miesten tarvitsevan suorastaan taluttajaa avun hakemiseen. On helpompi painaa villaisella miehen uhrikokemus, kuin lähteä satsaamaan resursseja vaikeaan, häpeää ja myötähäpeää tuottavaan asiaan.
Järjestelmä, esimerkkejä
Naisen vuosia kestänyt väkivaltaisuus miestä kohtaan selviää perheneuvolassa. Miestä hävettää asiasta puhuminen, ja hän naureskelee asialle yhdessä työntekijän kanssa.
Naisen tekemä väkivalta ”valuu hiekkaan” lastensuojelutyöntekijöiden kanssa keskusteltaessa. Naisen väkivalta kotona on jatkunut vuosia, mies lyö kerran ja nainen ottaa yhteyttä lastensuojeluun: ”Mies riehuu kotona.” Isokokoisen miehen vaatteet on silvottu ja tavarat rikottu, silti naisen tekemään väkivaltaan ei uskota: ”Mieshän on fyysisesti niin vahva.” Lasten psyykkistä vointia tutkitaan. Siinä keskitytään miehen lyöntiin eikä äidin väkivaltaa lapsia kohtaan havaita.
Naisten väkivaltaisuutta lapsia kohtaan on ammattiauttajien parissa vaikea ottaa puheeksi. Mies joutuu todistelemaan naisen väkivaltaa työntekijöille. Lasten voinnista huolestunut isä kertoo työntekijöille äidin huutavan lapsilleen ja ravistelevan näitä. Nainen on myös miestä kohtaan väkivaltainen. Toinen äiti ravistelee vauvaa työntekijän nähden. Molemmissa tapauksissa keskitytään pohtimaan äidin elämäntilanteen raskautta ja haetaan ymmärrystä naisen käyttäytymiselle.
