Eduskuntavaalit 2011
Anne-Mari Virolainen
Miljoonat naiset kohtaavat sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa lähes päivittäin ja Suomessa pahoinpidellään nainen joka kuudes minuutti. Suomessa toiseksi yleisin henkirikos on entisen tai nykyisen kumppanin surmaaminen ja meillä kuoleekin parisuhdeväkivaltaan vuosittain yli 20 naista. Luvut ja tilastot ovat kauheita, mutta niiden takana piilevä todellisuus on vieläkin hirveämpää. Naisten ja lasten pelko, fyysinen ja henkinen kärsimys, pitkäaikaiset traumat ja monenlainen pahoinvointi ovat vain pintaraapaisu. Lähisuhde- ja perheväkivallan rinnalla puhutaan liian harvoin yhteisöllisyydestä ja huolenpidosta. Asioihin voidaan vaikuttaa asennemuutoksella. Väkivalta on tuomittava ja siihen on puututtava viipymättä. Väkivallasta on uskallettava puhua, koska pelko lamaannuttaa uhrinsa. Yhteiskuntamme väkivaltaisuutta ei ole syytä vähätellä ja uhreille on tarjottava kaikki mahdollinen tuki. Väkivallan vastaisessa työssä paikallisella toiminnalla, kuten kokoomusnaisten perheväkivallan vastaisella Yksikin lyönti on liikaa -kampanjalla, voidaan saada merkittäviä tuloksia. Selkeä sitoumus väkivallan ehkäisyyn on pois uhrien määrästä ja väkivallan spiraalista. Yhtä välttämätöntä on laatia niin kunnissa kuin valtionkin tasolla kokonaisvaltainen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ohjelma ja strategia. Väkivaltaa vastaan taistelua voidaan tukea oikeanlaisella, tiukalla lainsäädännöllä. Myös riittävää rahoitusta tarvitaan, jotta muun muassa turvakoteja ja osaavia ihmisiä on uhrien tukena. Turvakotien määrässä on tapahtunut parannusta, mutta vieläkin niitä on kansainvälisesti verrattuna liian vähän. Erityisryhmät, kuten maahanmuuttajanaiset ja vammaiset, on myös pystyttävä huomioimaan.